Enkös ole komea?
4.2.2024
Jokke-pojalla on asiaa:
”Hei!
Olen Jokke, kohta kolmevuotias amerikancockerspanieliherra. Mikä mahtava ikä! Tiedättehän, mitä kolmevuotiaat koiranuorukaiset tekevät? He juoksevat, hyppivät, pomppivat, riekkuvat. Niin, paitsi minä.
Minua on jo pidemmän aikaa vaivannut kipeä takapolvi. Ei oikein huvita edes lenkkeillä, kun sattuu niin maan… siis kovasti koko ajan. Pääsin vihdoin käymään lääkärissä ja tuossa alla on se, mitä lääkäritäti sanoi:
Jokelta kuvattiin klinikalla lonkat, selkä ja polvet. Röntgenkuvissa havaitaan jo palpoimallakin todettu oikean polven patellaluksaatio, polvilumpio ei käytännössä katsoen pysy ollenkaan polven telaurassa oikealla paikallaan vaan luksoi mediaalisesti välittömästi, kun koiran takajalka suoristetaan. Polvilumpio ei palaudu itsekseen takaisin paikalleen jalkaa koukistettaessa.
Lääkäritäti kyllä sanoi, että polven voi ehjätä leikkaamalla ja niin on kuulema aikomuskin tehdä (arvatkaas, jännittääkö jo vähän?). Leikkaus vaan vaatii aikamoisen summan rahaa, kuulema ainakii 900 €!
Nyt mie pyydänkii teitä… Olisitteko työ niin ihania ja auttaisitte miuta saamaan vielä kivuttomat juoksuaskeleet? Pienikin summa auttaisi kasaamaan leikkausrahastoa.
Olisi niin kiva tietää, miltä tuntuisi juosta korvat lepattaen ilman kipuja.”
Yhdistyksen kirjuri:
Joken leikkausrahaston keräys on voimassa 4.-29.2.2024.
FI18 5133 0020 0656 93, viite 200075
MobilePay suoranumero 85042
Poliisihallitus on myöntänyt Eläinsuojeluyhdistys Elämänlanka ry:lle rahankeräysluvan lupanumerolla RA/2020/1060. Lupa on voimassa 08.09.2020 alkaen toistaiseksi koko Suomen alueella lukuunottamatta Ahvenanmaalla.
Kiitos!
8.2.2024
Jokke täällä taas, hei!
Hitsi, kun rupes jännittämään niin, että tukkakin meinaa nousta pystyyn. Järkkäsivät minulle Joensuuhun leikkaavalle lääkärille tutkimusajan. Se on jo 19.2. Kuhan ei nyt menis mahakii sekasin tästä jännityksestä. Onneksi tää miun nykyinen asuinpaikka on niin mukava ja rauhallinen, että osaavat rauhoitella tämmöstä pientä levotonta kokkeripoikaa.
25.2.2024
Jokke täällä taas, moi (Tästähän taitaa tulla ihan päiväkirja… Hehheh)!
Kyllä se nyt niin on, että leikkaukseen nää miut määräs. Oikee takapolvi heittelee miten sattuu ja on ihan kauheen kippee. Ei sillä kyllä juosta eikä leikitä eikä ihan kauheesti noita kipulääkeitäkään arvais syyvä. On kohta maha hajalla (kuulin tän yheltä naiselta).
Ainoo juttu, mikä tässä nyt harmittaa, on tuo miun korva. Siinä on tulehusta ja jottain kökköä sisällä ja se pitäs saaha ensin kuntoon ennen kun leikkaukseen lähetään. Aina kaikenlaisia vastoinkäymisiä on tämmösen nuoren, salskeen miehen elämässä. Onneks tää miun nykyinen asuinpaikka on niiiiiin ihana…
Kohta taitaa olla se miun kerräyskii jo lopussa… Oonkohan mie saanu yhtään rahhaa… Eivät kuulema miule kerro, ettei minnuu kävis harmittammaan, jos onkii tullu vaan yks euro.
(Kirjuri: On tullut enemmän euroja, kiitos kaikille)
Ja sit mie pääsen kuulema nettisivuillekin. Sitä en kyllä ossaa sannoo, et onko se hyvä juttu, mut en usko, että huonokaan. Ei kai nää sillä viisiin kiusais minnuu. Eihän?
17.3.2024
Laitetaas taas pikkasen päiväkirjakuulumisia:
Ensi torstaina leikkaus (huh).
Vähän jänskättää, miten maltan olla sen jälkeen hyppimättä ja pomppimatta (esim ilosta, kun nään tuttuja ihmisiä). Pitäs kuulema ottaa hiukan niinku rauhallisesti, että jalka toipuu sellaseen mellastuskuntoon.
Ai, mitenkäs miun elämä muutoin. No, hihnalenkit on aika jänniä, autoja jahdataan ja vastaantulijoille pitää jonkun verran kommentoida. Sisällä olen oikea mussukka, jaan pusuja, tykkään huomiosta, rapsutuksista ja vähän leikityttääkin välillä. Lässytys on kyllä tosi ihanaa myös. Oon sillä tavalla kiltti nalle, etten tihutöitä tee.
Seuraavaksi sitten saattekin kuulla, miten meni leikkaus. Nyt ajatukset pyörii vaan siinä, eikä meinaa juttua tulla ulos.
Tässä oon silleen chillisti ja näyttelen rauhallista.
7.4.2024
Anteeks, anteeks, anteeks….
Luulitte varmaan, että Jokke-poika on kadonnut maailman tuuliin tai jotain, ku ei miusta oo kuulunut mitään. On vaan ollut ihmeellistä aikaa tämä leikkauksen jälkeinen aika, ettei oo oikein ennättäny kirjotella teille.
Miulla on kaikki hyvin. Kävin siellä Joensuussa eläinlääkäri Jari Aholla leikattavana.
”Oper patella lux med dev cirista tibiaen fabella-patella tikiligamentti 50 lb Nylon. Tikit pois 2 vk, liikunta täysin kontrolloitu hihnassa 5 vk.” Näin oli se Jari-lääkäri kirjotellu. Ihan en kaikkee ymmärrä, varmaan jottain lääkärien salakieltä…
Unilla. Ihan kanttuvei.
Tuossa yhessä kuvassa oon unten mailla. Olikin hyvät unet, mutta herääminen oli hiukka outoa. Miulla oli lautasantenni kaulassa ja jalka oli kummallisen tuntuinen, eivätkä antaneet miun tutkia, mikä siinä oli. Toppuuttelivat kovasti miun liikkumista, vaikka totta puhuen, ei minnuu kauheesti alkuun ees olis huvittanut juoksennella.
Hienon rätin sain jalkaan.
Pikkuhiljaa kuitenkii tää elämä on alkanut maistua ja jalkakin toimii. Siis, miun JALKA TOIMII eikä sillee keljusti lonksu, niin ku ennen.
Tikit sain jo pois ja haava on hienosti parantunu.
”Jokken polven täydellisen kuntoutumisen tueksi suositellaan niin laserhoitoa (aluksi 2-3x viikossa parin viikon ajan, sen jälkeen 1x viikossa 2 viikon ajan ja tämän jälkeen tarvittaessa. Myös fysioterapia on ensiarvoisen tärkeää toipumisen/ kuntoutumisen tukemiseksi.”
Kyllä tällä jo kävelöö…
LASER!!! Saanko minä hoitoa lasermiekalla?? Oi, jos se oliskii vaikka sellanen sininen tai punainenkii käy… Tsädääämmm, sillä vaan huitastaan ja muutaman kerran ja polvi on kunnossa… Ihan Tähtien sota-meininkiä. Wau!
Mut tuo fysoi… fysioterass… fysioterapia… Se ei kuulosta kauheen kivalta.
Terveisin
Jokke-poika
PS. Sanovat, että pojasta polvi paranoo. No niin kyllä nyt paranoo, jeeees!
